Lähiruokaa luomutilalta

Huilin sivulla oli jokin aika sitten Oma maa -osuuskunnan ilmoitus siitä, että luomuosuuskuntaan otetaan nyt uusia jäseniä. Olen etsiskellyt jo jonkin aikaa luomuruokapiiriä, joka toimisi suhteellisen lähellä joko kotia tai työpaikkaa, mutta valitettavasti kaikki löytämäni ovat olleet niin suosittuja, ettei mukaan ole mahtunut. Lähikauppojen luomuruokavalikoima on valitettavasti todella suppea, ja aika kallis.

Innostuinkin, kun löysin osuuskunnan, johon otetaan mukaan uusia jäseniä ja toimintaa ollaan laajentamassa. Ruuat tulevat suoraan Lassilan luomutilalta Tuusulasta, ja viikottaiset kassit toimitetaan Kallioon ilman turhia välikäsiä ja pakkauksia. Kassin sisältö vaihtuu joka viikko sadon mukaan, ja sen  mukana saa myös reseptit inspiraatioksi. Viikottaiselle kassille tulee hintaa 40€ (kertaluontoinen osuusmaksu oli lisäksi 200€). Satokausi alkaa ensi viikolla, joten silloin kuulette kassin sisällöstä ja osuuskunnasta varmasti lisää!

Lähiluomuruokaa kasvattavaan osuuskuntaan mahtuu vielä lisää jäseniä, jos innostuit asiasta. Käy lukemassa lisää Oman maan sivulta.

Elintarvikkeiden heitto roskiin kiellettiin Ranskassa —koska Suomessa?

Ranskan parlamentti äänesti 21.5. laista, joka kieltää ruokakauppoja heittämästä myymättömiä elintarvikkeita roskiin.

Kauppojen on ryhdyttävä toimiin ruokajätteen vähentämiseksi eli lahjoitettava myymättömät mutta syömäkelpoiset elintarvikkeet hyväntekeväisyyteen, eläinrehuksi tai kompostoitavaksi. Ranskan hallitus toivoo voivansa puolittaa ruokajätteen 2025 mennessä (HS).

Suomessa on arvioitu, että jokainen suomalainen heittää keskimäärin roskiin 20–30 kiloa ruokaa vuodessa, saman verran kuin ranskalaiset. Suuri osa tästä on syötäväksi kelpaavaa, usein vieläpä avaamattomissa pakkauksissa.

Kaupoista heitetään jätteisiin arviolta 70 miljoonaa kiloa ruokaa vuodessa. Samanaikaisesti köyhyysrajan alapuolella sinnittelevien määrä on kivunnut jo liki 700 000:een. Köyhiä on 55 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Jos ruoan kylmäsäilytys ja ruoka-avun jakelu olisi tehokkaampaa, kaupan ylijäämäruoasta riittäisi 100 kiloa jokaiselle köyhälle.

Pitäisikö Suomessakin ”pakottaa” kaupat ruokahävikin välttämiseen ja esimerkiksi syömökelpoisen ruuan lahjoittamiseen apua tarvitseville lain avulla? Nimiä lain puolesta kerätään kansalaisaloitteeseen täällä. 

Mukaan Kilometrikisaan

Työpaikan joukkue lähti taas mukaan Kilometrikisaan, ja minäkin ilmoittauduin mukaan.  Kilometrikisa alkoi 1.5. ja sitä poljetaan 22.9. saakka. Mukaan voi liittyä missä vaiheessa vain ja kilometrit saa merkata takautuvasti. Kilometrikisaan liittyy myös Ketjureaktio-keräys, joka laittaa hyvän kiertämään. Mitä enemmän joukkue polkee, sitä enemmän kunto kasvaa ja kerätään varoja Punaisen Ristin auttamistyöhön. Lahjoitusvarat käytetään terveyshankkeisiin kehitysmaissa, muun muassa Keniassa.

Työnantajani ei ainakaan vielä ole lähtenyt mukaan joukkuiden ketjureaktiooon, joten päätin osallistua itsenäisesti Kuntoilijan Ketjureaktioon. Sen avulla yksittäiset polkijat voivat tukea Punaista Ristiä, vaikka työnantaja ei innostuisikaan lahjoittamisesta. Polkemalla kerätyt rahat (1 euro / 25 km) lahjoitetaan Ketjureaktioon lahjoitussivun kautta.

Pyöräilykausi käyntiin

Viikonlopun keväisistä säistä innostuneena (ja bussien kausikortin sopivasti loppuessa) päätin polkaista pyöräilykauden käyntiin. Työmatkaa on juuri sopiva 15-20 minuutin pyörämatka suuntaansa, ja matka taittuu pyörällä jopa julkisia nopeammin. Hyviä syitä hypätä bussiin ei enää ole, ellei takatalvi räntäsateineen iske uudestaan. Nyt nautin nopeasta työmatkasta ja hyötyliikunnasta.

Eroon kotiin kertyvistä lehtikasoista digitilauksen avulla

Olen innokas lukija, mutta olen pyrkinyt siirtämään lukemistani yhä enemmän printistä digitaaliseen muotoon, sillä en enää halua kotiini kannettavia paperilehtiä tai pölyä kerääviä kirjakasoja olohuoneen hyllyyn. Onneksi kotiin tulevat lehdet ja nurkista löytyvät vanhemmat numerot ja kirjat ovat kuitenkin helppoja kierrättää joko seuraaville lukijoille tai paperinkeräykseen.

Päätin vuoden alussa, että lukisin pelkkinä e-kirjoina kaikki ne kirjat, jotka suinkin on sähköisessä muodossa saatavana. Etenkin kirjaston e-kirjapalvelut ja Elisa Kirja ovat varsin näppäriä lukemiseen sekä kotona että esimerkiksi matkustaessa julkisissa liikennevälineissä, ja ne toimivat kivasti myös ilman nettiyhteyttä.

VTT tutki viime vuonna eri mediavälineiden ympäristöystävällisyyttä, mutta lopputulos ei ollut kovinkaan selkeä. Eri tuotteiden ympäristöystävällisyys riippuu pitkälti niiden käyttömääristä, kirjojen kohdalla on huomioitava niin kokonaispainosmäärä kuin myyty määrä ja taas e-kirjojen ja digilehtien kohdalla se, onko laite pelkästään niiden lukemiseen tarkoitettu vai tehdäänkö sillä muutakin, ja mikä on laitteen käyttöikä. Myös käytettävällä laitteella (älypuhelin, tabletti, tietokone) on merkitystä.

Kirjan lukeminen sähköisellä lukulaitteella suhteessa painettuun kirjaan alittaa painetun kirjan ilmastomuutosvaikutuksen keskimäärin 30 kirjan kohdalla. Kun kirjoja kuluu minulla tasaiseen tahtiin noin kirja viikossa, on e-kirja siis tämän laskelman mukaan kohdallani ympäristöystävällisempi valinta. Tosin happamoitumisen raja menee vasta 200 kirjassa eli siihen on vieä matkaa…

Lehtien kohdalla ympäristövaikutukset kohdistuvat eri maihin: kotimainen painettu lehti vaikuttaa useimmiten eniten Suomen ympäristöön, mutta digilehdet taas vaikuttavat Aasian maihin, sillä niiden lukemiseen käytettävien laitteiden tuotanto tapahtuu pääasiassa siellä.

Koska luen pääasiassa yli kolme vuotta vanhalla, työkäyttöön hankitulla tabletilla, ei lukulaitteen hankkimiseen ole kulunut ylimääräisiä resursseja. Päinvastoin, laite on näin hyvin tehokkaassa hyötykäytössä. Jokainen kotiin kannettu lehti tai painettu kirja taas vaatii aika paljon enemmän resursseja puun kulkiessa metsästä paperiksi, painotalolta kotiini ja taas takaisin kiertoon esimerkiksi paperikeräyksen ja tehtaan kautta.

Jos hankkii laitteen vain lukemiseen ja vaihtaa sen mallia vuosittain uudempaan, ovat ympäristövaikutukset taas aivan toista luokkaa. Lisäksi ympäristövaikutuksia voi tarkistella monelta kannalta ja esimerkiksi hiilijalanjäljen ja maaperän happamoitumisen suhteen tulokset ovat kovin erilaisia eikä kokonaiskuvaa antavaa mittaria vielä ole.

Vaikka eri medioiden ympäristöystävällisyyttä selvittäville jatkotutkimuksille onkin todella tilausta, uskon, että kohdallani e-kirjoihin ja digitilauksiin siirtyminen laskee kulutusta. Ainakin paperiroska ja kuljetusten aiheuttamat päästöt jäävät pois. Digitilaukseksi on jo vaihtunut Markkinointi&Mainonta sekä Talouselämä, jotka molemmat tarjoavat pelkkää digitilausta, Talouselämä vieläpä hyvillä houkuttimilla. Pääsiäisviikon Anna-lehdessäkin oli maininta digitilauksesta, mutta kirjautumisongelmien vuoksi en saanut sitä vielä käyttöön. Lehdessä tosin markkinointiin digilehteä printtilehden lisänä, ei ainoana tapana tilata. Pitääkin tutkia harrastelehtien ja naistenlehtien digitilauksia tarkemmin toisessa postauksessa. Tämän päivän pieneksi teoksi riittää ammattilehtien vaihto digitilauksiksi.